Ajoin kuitenkin Pinnaclesille vievän reitin alkuun pitkän hiekkatien päähän. Tien varrella oli joitain lyhyitä kävelyitä, joista sitten päädyin käymään yhdellä näköalapaikalla ja luontopolulla. Lähdin sitten ajamaan takaisin Coromandelin kylään ja päätin, että koittaisin tänään kavuta Castle Rockille. No Castle Rock-tien alkuun päästessäni havaitsin tien olevan suljettu A. Koska olosuhteen sen varrella ovat epävakaat ja B. koska siellä oli jokin tukkirekkaoperaatio meneillään. Se siitä sitten. Ajoin turhautuneena pois ja päätin sitten yrittää vielä pohjois-Coromandeliin. Tällä kertaa ajelin Colvillen kyläpahasen ohi ja hiekkatietä vielä pitkähkön matkan, kunnes tulin siihen tulokseen, että bensa varmaan loppuu ennen kuin pääsen takaisin, jos jatkan vielä edemmäs. Käännyin sitten jonkin historiallisen graniittilaiturin luona ja ajelin takaisin. Päivän aikana ehdin nähdä paljon sateenkaaria ja sadetta ja paistetta tuli vuorotellen. Tiellä oli myös pukekojen ja lampaiden lisäksi tänään vuohia ja fasaaneja. Varsinkin yksi fasaani koitti päästä hengestään, mutta ei sitten ihan osunut renkaan alle.
Coromandelin kylässä kävin tankkaamassa ja paikalla oli sama tyyppi, joka eilenkin tankkasi autoni. Totesikin, että olen tainnut ajella paljon. No käytännössähän ajoin melkein koko niemimaan ympäri. Vähän harmitti. Auto olisi kiva ollut saada imuroitua ja pestyä, mutta ei näyttänyt ainakaan tuolla asemalla olevan välineitä kuin ikkunoiden pesuun.
Illalla kauppaan lähtiessäni se aasialainen tyttö tuli samaa matkaa ja valitti, että hänen puhelimestaan olivat kaikki valokuvat kadonneet. Aika kamalaa, jos hänellä ei ole kerran niitä missään muualla. Mainitsi eilen olleensa maassa jo 11 kuukautta. Hostelliin rantautui jokin mieslauma, joka sitten ilmeisesti menee vanhaan huoneeseeni. Taitaa olla tarve taas korvatulpille, kun mölyävät nytkin oleskelutilassa siihen malliin. Hostellin pitäjä oli nostanut hupparin ja villasukat huoneeni edustalle ilmeisesti ajatellen, että unohdan ne muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti