Aamu oli syvältä. Ensinnäkin tytöt aloittivat hölöttämisen heti herättyään. Olin sentään itse heräämässä samoihin aikoihin. Aamupalalle mennessäni sain havaita pussini kadonneen kaapista. Liekö sitten yli-innokas siivooja vai joku nälkäinen vienyt. Otti päähän, kun olin jättänyt pari jogurttia, pari pannaria ja vähän mehua aamua varten. No kävin sitten läheisessä kaupassa ostamassa hedelmäsalaatin ja myslipatukan.
Air Bus saapui ajallaan ja olin taas liian aikaisin kentällä, jouduin odottamaan lähes tunnin ennen kuin pääsin kirjautumaan. Turvatarkastuksessa portista kävellessäni en mielestäni piipannut, mutta tarkastaja halusi kuitenkin käydä minut metallinpaljastimella läpi.
Aucklandin lentokenttä on surkea. Kaupat ovat tosi kalliita verrattuna kaupungin kauppoihin ja netti maksaa älyttömästi myös. En siis sitä vaivautunut ostamaan. Saisi olla ilmainen kuten muuallakin.
Siihen päättyi siis tarinani Uudesta-Seelannista. Matka Hong Kongiin oli myöskin kuoppainen, mutta ei läheskään siten kuin ausseista tullessa, konekin nyt toki paljon isompi. Minulla oli käytävä paikka ja vieressäni istui englantilainen rouva. Ruoaksi valitsin kanaa muistaakseni molemmilla kerroilla. Varsinaisten ruokien välissä ehti tulla nälkä, mutta onneksi nuudelikeittoa sai pyydettyä. Emännät eivät sitä pahemmin mainostaneet, mutta kun siellä täällä alkoi porukka tilailla, niin sain sitten itsekin aikaiseksi. Nuudelikeiton syöminen puikoilla on jokseenkin vaivalloista, sitä tein sitten yhteensä kolme kertaa koko Honkkarissa olon aikana. Lennon aikana katsoin kolme leffaa: The Woman in Black (potterin näyttelijä kauhuleffassa, ihan jees), Rum Diary (Depp tylsähkössä komediassa) ja War Horse (tän aikana sai pillittää vähän väliä, ei siis kovin hyvä näin julkisesti katsottavaks..). Rinkkaani oli ilmestynyt 'Painava'-lappu. Jei.
Perillä oli KUUMA. Lentokoneessa ilmoitettiin, että lämpötila ulkona 28 astetta ja sadetta. Pääsin bussiin sekoiltuani hetken lipun oston kanssa (busseissa käy vaan tasaraha). Jäin oikealla pysäkillä ja törmäsin tyyppiin, joka ilmeisesti olisi tarjonnut omaa hostelliaan Chung King Mansionissa, mutta ohjasi sitten Maple Leafin naisen luo, kun kerroin sinne olevani menossa. Sain pienen koppini ja asetuin taloksi. Saippuapurkki oli levinnyt pesupussiin, onneksi vain sinne. Huoneeni oli parin rautaoven takana 11:ssa kerroksessa, ilmastointi ja oma vessa, mutta koko kuin kaapilla, mutta toimi. Etsin lähimmän ruokakaupan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti