25.5. Rangitoto ja museo

Rangitoto-saari

Olin päättänyt lähteä tänään Rangitoton tuliperäiselle saarelle. Aamulla puolet huoneen väestä tuntui lähtevän ennen seitsemää tai kuutta ja kännyköiden kakofonia oli rasittava. Myös muovipussien rapistelu oli melkoinen. Lopulta lähtijät poistuivat ja nousin minäkin. Valitettavasi jouduin myös rapistelemaan, kun en ollut tyhjentänyt reppua päivää varten.

Laavaluola

Pääsin liikkeelle hyvissä ajoin ja kävin kaupasta evästä reissua varten. Kävin sitten ostamassa lipun lautalle ja palloilin ympäriinsä tunnin ajan. Lautalla menin ulkokannelle ja samassa pöydässä siellä istui kaksi tyttöä, toinen uusiseelantilainen Sarah ja toinen australialainen Wendy. Tyypillisiä nimiä nuo näköjään. He alkoivat jutella ja varsinkin Sarah kyseli Suomesta. Päädyin sitten Rangitotolla kulkemaan heidän kanssaan tulivuoren huipulle, saari syntyi 600 vuotta sitten tulivuoren purkauduttua meren alta. Kaikkialla oli laavakiveä ja siinä pärjäävää kasvillisuutta. Kävelimme melko ripeästi kraatterille ja huipulle. Kraatterikin siis kasvillisuuden peittämä mutta selkeä. Tulimme alas hieman eri reittiä ja menimme laavaluolille. Onneksi minulla oli otsalamppu mukana. Sarah meni ensimmäisenä luolan läpi ja putkahti ulos aukosta toisella puolen. Tein sitten saman. Olin jo ajatellut tarjoavani lamppua myöhemmin saapuneille tyypeille, mutta Sarah ja Wendy olivat kovin kiireisen tuntuisia ja lähdin sitten heidän kanssaan rantaa kohti. Erosin heistä, kun päätin kiertää munuaissaniaisreitin ennen laiturille menoa. Ehdin hyvin ja ihmettelin sitten vielä rannan "bach"-taloja.

Lautalta tultuani kävelin suoraan museolle ja kiersin sen. Oli ainakin parempi kuin aussilainen, vaikkakin ei niin kovin tärkeä, kun olin käynyt jo Wellingtonissa vastaavassa. Museolta kävelin vielä kaupoille, ostin lyhennettävät housut, ja kävelin hostellille hakemaan tietsikan. Suuntasin sitten vielä kirjastoon joksikin aikaa nettiin.

Illalla huoneeseemme oli tullut uusia ihmisiä. Hollantilainen tyttö kyseli kaikkea. Hän oli ollut ausseissa pari kuukautta ja nyt tullut neljäksi viikoksi tänne. Paljastuikin, että eräs huoneen muista asukeista on myös hollantilainen ja nuo kaksi lörpöttelivätkin sitten pitkään.

Auckland museum