Aamu oli melkoisen epämiellyttävä, sillä kolme kämppistäni olivat illalla bailanneet reilusti, minkä seurauksena yhdelle oli tarttunut mies mukaan ja kaikki jokseenkin kankkusessa. Yksi oli lähdössä pois ja joku hänelle soittelikin jo, että myöhästyy kohta bussista. Nousin sitten jossain välissä ja takaisin huoneeseen tultuani nämä tyypit polttelivat ikkunalla tupakkaa. Kivakiva. Onneksi enää yksi yö tässä lätissä.
En viitsinyt jäädä kuluttamaan aikaa hostellille, vaan lähdin heti syötyäni ajamaan kohti Buller Gorgea ja päivän aktiviteettiani river raftingia. Pysähdyin matkalla Murchisonissa syömässä uusiseelantilaisen hodarin ja ajelin katsomassa erästä patikkapaikkaa. Kulutettuani jonkin aikaa, jatkoin sovitulle tapaamispaikalle Buller-joen varteen rautasillan luo. Olin vajaan tunnin etuajassa ja aikani odoteltuani saapui eräs paappa, joka osoittautui toiseksi oppaista. Hän sanoi kuuden muun olevan vielä tulossa. Odottelimme taas jonkin aikaa ja sitten saapui rafting bussi ja lautta. Vasta varttia yli yhden pelmahti paikalle kaksi autolastillista australialaisia nuoria navyn jäseniä (kolme tyttöä, loput poikia), jotka sitten lopulta tulivatkin kaikki joelle. Koska väkeä oli sovittua enemmän, kävimme hakemassa toisen lautan ja lisää märkäpukuja. Paikka, josta ne haimme oli varsin mielenkiintoinen. Koko yritys ilmeisesti perhehommaa. Tämä perhe asui isossa bussissa tai matkailuautossa, mikä lie. Olivat kyllä kiinteästi paikoillaan, mutta silti. Paikalla oli myös ehkä nelivuotias lapsi.
Kun kamat oli saatu lastattua, pääsimme viimein matkaamaan joelle. Siellä ensin saimme yllemme kerrastopaidat, märkäpuvut, tossut, sadetakit, pelastusliivit ja kypärän. Sitten toinen oppaista, myöskin vanhempi mies, ilmoitti että minä (Team Finland :p) tulisin hänen lautalleen ja viisi aussia siihen lisäksi. Loput kuusi menivät toisen oppaan kanssa. Otin keskelta paikan toisen tytön kanssa ja pojat sitten olivat edessä ja takana. Ensin meille kerrottiin käskyt, mitä opas huutaisi (mm. pitäkää kiinni, eteenpäin/taasepäin jne.). Harjoittelimme niitä tyynellä vedellä ja sitten alkoivatkin "rapids". Niitä oli useita eri nimisiä mm. Anckle break, joku merihirviö, Stand up jne. Jokseenkin kastuimme hyvin kaikki jo toisessa tällaisessa ryöpyssä.
Jokusen ylitettyämme, jotkin parhaat menimme pariinkin kertaan, pääsimme sitten uimaan. Saimme hypätä lautalta ja kellua pienen ryöpyn läpi kiivetäksemme sitten takaisin. Sitten kohta olikin vuorossa seuraava kokemus. Eli saimme hypätä kalliolta veteen kolmelta eri korkeudelta, alin kai 8 m, jota itse kokeilin. Hauskaa oli.
Viimeisessä varsinaisessa pienehkössä kuohussa saimme nousta seisomaan lautan reunoilla ja toisiimme piirissä nojatella uiskennella läpi. Opas piti siis koko ajan perää. Retki päättyi paikalle, jonne olimme jättäneet automme. Vaihdettuamme vaatteet saimme kuumaa kaakaota, suklaapiirasta ja inkiväärikeksejä. Koko hupi kesti vajaa neljä tuntia. Oli kyllä kaiken arvoista. Yksi aussi lupasi lähettää heidän kameroillaan otettuja ryhmäkuvia.
Ajelin takaisin Nelsoniin pimenevässä illassa. Matkalla päätin vielä pikaisesti käydä vilkaisemassa Nelson Lakesin kansallispuistoa ja Lake Rotoroaa. Oli jo ihan pimeää, kun pääsin sinne, mutta kauniilta siellä näytti. Olisipa aikaa ollut kierrellä sielläkin. Erityisesti jäi harmittamaan, ettei tullut käytyä Mt Cookin luona. No onpahan syy palata tähän maahan joskus :). Tosin kyllä niitä syitä enemmänkin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti