Lähdin joskus seiskan jälkeen liikkeelle ja menin lauttasatamaan ottaakseni lautan Tarongan eläintarhaan. Kovin kauan ei tarvinnut odotella. Sää oli pilvinen, kuten oli ennustettukin, mutta aurinkokin pilkahteli välillä. Vastarannalla piti vielä hypätä bussiin, joka kuljetti pääportille. Eläintarha on suuri, mutta ei sen kävelyyn sentään niin kauan mennyt kuin pelkäsin. Tuli nähtyä ensimmäistä kertaa livenä mm. koala, pussieläimiä, aavikkokettu jne. Kävin lisäksi katsomassa sisäänpääsyyn sisältyvät hylje- ja lintunäytökset. Jossain vaiheessa alkoi tiputella vettä ja kun olin saanut kierrettyä kaikki paikat, vettä satoikin jo ihan kunnolla. Painelin lautalle ja sieltä loppujen lopuksi Strathfieldiin vaikka olin epäillyt, että joutuisin menemään taidovierailulle suoraan eläintarhasta.Kämpillä ihmettelin, kun talon puhelin soi ja soi, mutta en sitten uskaltanut mennä vastailemaan. Vähän myöhemmin selvisi, että paikan pitäjän avaimissa oli jotain vikaa ja koitti soittaa.
Lähdin kohti University of New South Walesin kampusta, jossa Australian taidon sali sijaitsee. Piti mennä junalla keskustaan ja sieltä bussilla Kensingtoniin. Olin taas vaihteeksi ihan liian ajoissa paikalla ja ehdin kävellä ympäriinsä pitkään. Istuin myös hetken lakitieteiden kirjaston aulassa. Kaikki opiskelijat näyttivät olevan aasialaistaustaisia, no ehkeivät ihan kaikki, mutta enemmistö kuitenkin.
Viimein vähän ennen kuutta saapui ensimmäinen taidokan näköinen tyyppi taidotakki kainalossa. Menin siis esittäytymään ja hetken kuluttua alkoi saapua muitakin. Loppujen lopuksi väkeä oli varmaan parisenkymmentä. Osa treenasi alkulämpän jälkeen vyökokeeseen ja loput tekivät muita juttuja. Tehokkaat treenit ja paljon "nice" toteamuksia. Treenit painottuivat otteluun ja kombinaatioihin. Koko ajan tehtiin ja hiki virtasi, mutta hauskaa oli kaikilla. Hyvä meininki siis. Paikalla oli myös poika, jonka isä on suomalainen. Hetken jutskailimme isän kanssa, hän ei itse harrasta taidoa, mutta poika aloittanut Suomessa ja sittemmin jatkanut Sydneyssa. Olipa outoa puhu suomea pitkästä aikaa. Treenien jälkeen Fredrik (paikan ylin mustavyö) antoi kyydin keskustaan ja pääsin hyppäämään junaan. Väsytti hirmusti ja kello oli jo ties mitä (treenit 18-21). Olin kuitenkin päättänyt, että lähden seuraavana päivänä Blue Mountainsille, joten koitin vain pikaisesti päästä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti