31.5. Back to Finland

Lentoni lähti aikanaan ja Hong Kongin helteet ja valot jäivät taakse. Väsytti, mutta katsoin koneessa kuitenkin leffat Hugo, Apinoiden planeetan synty ja Amelié. Milanossa oli hieman hämärää, mistä piti mennä, kun transit-portit olivat kiinni, mutta sitten pääsin passintarkastajien ohi ja sain mennä suoraan portille odottelemaan, vaikka minun kuului poimia boarding-passi. Sain sen sitten portilta myöhemmin. Aikaa oli kolmisen tuntia odotella.

Suomessa oli kaunis aurinkoinen iltapäivä, kun saavuin. Ihanan keväisen vihreää on kaikkialla ja ne tuoksut! Pihlajat, syreenit, koivut, omenapuut,... on niin kesäistä ja suomalaista :).

Lantau

Joku karvamato polun varrella, ja niitä oli paljon puissa!

Aamulla olin kuvitellut pääseväni ajoissa liikkeelle,
mutta ei vastaanotossa ollutkaan ketään. Oli siis tarkoitus jättää rinkka varastoon päiväksi ennen lentokentälle menoa. Odottamassa oli myös joku poika, joka sanoi sopineensa lähtevänsä yhdeksältä. Vastaanottonainen tuli sitten hieman myöhässä ja sain jätettyä kamani. Menin lupaamaan palaavani viideltä, olisi pitänyt sanoa vähintäänkin seitsemältä.

Giant Buddha

Riensin sitten metrolle ja matkasin Lantaun saarelle (typerästi lentokentän viereen, mutta kun en sitä rinkkaa oikein voinut mukaankaan ottaa). Ostin lipun 5,7 km gondoliradalle, joka vei jätti Buddha-patsaan ja vanhanaikaisen kylän luo. Koko alue on tosi ihana ja olisin halunnut kovasti kiivetä myös Lantau-huipulle, mutta silloin en olisi ehtinyt  viideksi hostellille. Hieman harmitti. Kiersin kuitenkin Buddhan, luostarin ja kylän sekä Path of Wisdomin.

Lantau Peak

Path of Wisdom

 Hostellilla otin kamani ja painuin lentokenttäbussille. Kentällä sain pyöriä hetken ennen kuin pääsin kirjautumaan. Sitten aikaa olikin vaikka kuinka. Kiersin kauppoja ja join Mc Floatin eli kokiksen jäätelöllä. Onneksi sentään ilmainen netti, että sai nämäkin loput päivitykset tehtyä. Kenties vielä se viimeinen teksti ja loput kuvat sitten tulevat kotona.

29.5. Macau

Casino Lisboa

St. Paulin katedraalin rauniot

Päätin sitten lopulta, että lähden käymään Macaun niemimaalla tunnin lauttamatkan päässä Honkkarista. Kävelin aamulla ostamaan lipun terminaaliin. Tuonne tarvittiin myös passi ja immigration-selvitys, kun itsenäinen alue on. Olin ajatellut, että perillä kävelen keskustaan ja siellä ympäriinsä, mutta terminaalin jälkeen en sitten taas jotenkin löytänyt kävelykatua kaupunkiin. Siinä aikani ravattuani pysähdyin ja nainen tuli tarjoamaan halpaa sightseen-kierrosta hop on/hop off-avobussissa, otin sitten sen, kun ajattelin pääseväni helpoiten niin. Kierrokselle lähti myös kolme muuta. Olin varannut hieman turhan vähän aikaa koko päivälle, joten stressasin sitä. Jäin ensimmäisen kerran bussista keskustan kohdalla ja kävelin katsomaan maailman perintökohdetta, St. Paulin raunioita ja keskusaukiota sekä linnoitusta. Olisin voinut kävellä vielä pidempäänkin, mutta sitten päätin ehtiä seuraavaan bussiin. Kävelin kuitenkin väärään suuntaan ja päädyin lopulta hyppäämään bussiin paria pysäkkiä aiemmin eli Macau tornilta (jossa olisi saanut hypätä maailman korkeimman benjin).

Galaxy

Jatkoin bussissa eräälle temppelille, mutta tein virheen jäädessäni siellä pois. Paikka oli pieni ja lähikaupasta ei voinut ostaa honkkarin dollareilla, kun Macaulla on oma valuutta (dollarit käyvät kuitenkin turistipaikoissa). Turhautuneena odottelin sitten puolisen tuntia bussia ja jatkoin sillä sitten kasinohelvettiin Taipan puolelle pitkää siltaa pitkin. Bussi pysähtyi Galaxy Macaussa, miljoonien dollarien arvoisessa viiden tähden hotelli/kasino-keskuksessa. Se oli aivan mieletön paikka. Kunnon ökypaikka satoinen pelikoneineen, pokeripöytineen ja kauppoineen.

Sieltä matkasin sitten bussissa takaisin terminaaliin ja olinkin aika sopivasti siellä. Lautalla takaisin honkkariin ja lisää leimoja passiin molemmissa päissä. Lopulta olin takaisin kämpillä ja kävin vielä kävelemässä Kowloon-puistossa, sielläkin on lintutarha monipuolisen puiston lisäksi. Sieltä suuntasin hostelliin hetkeksi ja tarkoitukseni oli käydä katsomassa vielä uudestaan se valoshow, mutta myöhästyin ja näin vain lopun.

28.5. HK: Victoria Peak, temppeleitä ja puistoja

Aloitin aamun lähtemällä metrolla keskustaan ja Victoria Peakille. Ostin yksisuuntaisen lipun peak tramiin eli ratikkaan, joka kulki huipulle, suht jyrkkä tämäkin rata. Huipulla kaupat eivät olleet vielä auenneet, mutta sain melko rauhassa katsella ympäröiviä näkymiä. Pilviverho peitti kauempia maisemia, mutta muuten näkymät olivat hienot. Kuljin huipun ympäri kävelyreittiä pitkin ja lähdin sitten kävellen laskeutumaan katua. Jostain syystä koko honkkarissa minulla oli vaikeuksia hahmottaa suuntia, varmaan kuumuus osasyynä tai sitten kaupunki vain tosi sekava. No tupsahdin onnekkaasti botanical and zoological gardeniin, jonne olin halunnutkin. Hämmentävää, että moinen eläintarha on ilmainen. Siellä oli apinoita, pesukarhu ja paljon erilaisia lintuja. Hienoin eläin ehkä oranki, joka fiksuna koitti suojautua sateelta pitämällä pahvipalaa päänsä päällä, niin ihmismäistä.

Eläintarhalta kävelin keskustaan ja Sohoon, jossa on ihmisiä kuljettava central escalator eli rullaportaita pitkät matkat mäkeä ylös. Ajelin sillä lähes loppupäähän asti ja kävelin jonkin aikaa kauppakatuja. Pyshdyin syömään nuudelikeiton yhteen ravintolaan ja jatkoin sitten matkaa. Suuntasin yhdelle temppelille, jolta sitten lähdin kauempana olevalle toiselle temppelille metrolla. Sieltä menin walled city gardeniin, joka on nätti muurien ympäröimä puisto. Sieltä otin taas metron ja ajelin Mong Kokiin katsomaan "naisten markkinoita". Siellä olisi ollut käyttöä tinkimään kykenevälle henkilölle. Ostin kuitenkin nätin mekon ja huiskoristeen, sentään hieman sain tingittyä hintoja alas olemalla lähtevinäni.

Poistuin ravattuani katuja jonkin aikaa ja päätin vielä onneksi mennä katsomaan Avenue of Starsia eli tähtien katua rannassa. Sieltä oli pimeässä aivan mahtavat näkymät Hong Kongiin. Kadun varressa oli kuvia leffatähdistä ja kadussa kiinalaisien näyttelijöiden nimiä ja kädenjälkiä, kuin Hollywoodissa. Sattumalta olin paikalla juuri sopivasti, että ehdin katsomaan valoshowta, joka siis koostui eri rakennusten musiikin tahtiin sykkivistä ja loistavista valoista. Mahtavaa. Sydneyssa ilotulitus, Honkkarissa valotulitus.

Hong Kongin dramaattinen vesiraja Avenue of Starsilta nähtynä

27.5. Hong Kongiin

Aamu oli syvältä. Ensinnäkin tytöt aloittivat hölöttämisen heti herättyään. Olin sentään itse heräämässä samoihin aikoihin. Aamupalalle mennessäni sain havaita pussini kadonneen kaapista. Liekö sitten yli-innokas siivooja vai joku nälkäinen vienyt. Otti päähän, kun olin jättänyt pari jogurttia, pari pannaria ja vähän mehua aamua varten. No kävin sitten läheisessä kaupassa ostamassa hedelmäsalaatin ja myslipatukan.

Air Bus saapui ajallaan ja olin taas liian aikaisin kentällä, jouduin odottamaan lähes tunnin ennen kuin pääsin kirjautumaan. Turvatarkastuksessa portista kävellessäni en mielestäni piipannut, mutta tarkastaja halusi kuitenkin käydä minut metallinpaljastimella läpi.

Aucklandin lentokenttä on surkea. Kaupat ovat tosi kalliita verrattuna kaupungin kauppoihin ja netti maksaa älyttömästi myös. En siis sitä vaivautunut ostamaan. Saisi olla ilmainen kuten muuallakin.



Siihen päättyi siis tarinani Uudesta-Seelannista. Matka Hong Kongiin oli myöskin kuoppainen, mutta ei läheskään siten kuin ausseista tullessa, konekin nyt toki paljon isompi. Minulla oli käytävä paikka ja vieressäni istui englantilainen rouva. Ruoaksi valitsin kanaa muistaakseni molemmilla kerroilla. Varsinaisten ruokien välissä ehti tulla nälkä, mutta onneksi nuudelikeittoa sai pyydettyä. Emännät eivät sitä pahemmin mainostaneet, mutta kun siellä täällä alkoi porukka tilailla, niin sain sitten itsekin aikaiseksi. Nuudelikeiton syöminen puikoilla on jokseenkin vaivalloista, sitä tein sitten yhteensä kolme kertaa koko Honkkarissa olon aikana. Lennon aikana katsoin kolme leffaa: The Woman in Black (potterin näyttelijä kauhuleffassa, ihan jees), Rum Diary (Depp tylsähkössä komediassa) ja War Horse (tän aikana sai pillittää vähän väliä, ei siis kovin hyvä näin julkisesti katsottavaks..). Rinkkaani oli ilmestynyt 'Painava'-lappu. Jei.

Perillä oli KUUMA. Lentokoneessa ilmoitettiin, että lämpötila ulkona 28 astetta ja sadetta. Pääsin bussiin sekoiltuani hetken lipun oston kanssa (busseissa käy vaan tasaraha). Jäin oikealla pysäkillä ja törmäsin tyyppiin, joka ilmeisesti olisi tarjonnut omaa hostelliaan Chung King Mansionissa, mutta ohjasi sitten Maple Leafin naisen luo, kun kerroin sinne olevani menossa. Sain pienen koppini ja asetuin taloksi. Saippuapurkki oli levinnyt pesupussiin, onneksi vain sinne. Huoneeni oli parin rautaoven takana 11:ssa kerroksessa, ilmastointi ja oma vessa, mutta koko kuin kaapilla, mutta toimi. Etsin lähimmän ruokakaupan.

26.5. One Tree Hill

Aamulla heräsin taas kovin aikaisin, kun osa tytöistä lähti. Nousin sitten jossain vaiheessa ja jäin odottelemaan kymmentä, jolloin kirjasto aukeaisi ja pääsisin katsomaan s-postit. En malttanut odotella hostellilla, vaan lähdin sitten kävelemään. Päädyin lopulta odottelemaan kirjaston ulkopuolelle enkä ollut ainoa. Oli hassua, että hirveä lauma ihmisiä jonotti kirjastoon ja sitten, kun ovet viimein aukenivat, osa ryntäsi sisään ja juoksi yläkertaan. En tiedä, mitä siellä on. Ehkä tietokoneita lisää. Osa taas oli tullut poistokirjoja ostamaan.

One Tree Hill

Lähdin kirjastolta ja hyppäsin bussiin, joka kuljetti minut One Tree Hill-puistoon. Se käsittää kukkulan, jonka laella on obeliski. Paikka on syntynyt tuhansia vuosia sitten vulkaanisen toiminnan seurauksena, niin kuin oikeastaan kaikki täällä. Kävelin huipulle, josta on hienot näkymät 360 astetta ympäröivään Aucklandiin. Olin ajatellut, että kävelen Newmarketiin ja otan sieltä bussin keskustaan, mutta kävelinkin sitten lopulta koko matkan (ehkä n. 4-5 km vain kylläkin). Matkalla pysähdyin kirjastoon ja The Alligators-burgeripaikkaan. Ostin The Alligator burgerin (jossa välissä kalaa (ei alligaattoria sentään :p), salaattia, sipulia, punajuurta, tomaattia jne.) Se oli iso. Syötyäni jatkoin kävelyä Newmarketin läpi ja kiersin parissa kaupassa katselemassa. Mitään kovin erikoista siellä ei kuitenkaan näkynyt, joten jatkoin museon ja the Domainin läpi jälleen. Kävin vielä pyörimässä matkamuistoputiikeissa ja palasin sitten hostellille. Matkalla kuitenkin löysin vielä kirpparin, jolta tuli ostettua hieno kuuden dollarin hame.



Hostellilla näköjään joitain huoneessa joskus aiemmin olleita tyttöjä palasi. Lähdin illalla vielä kävelemään ympäri keskustaa.

Auckland Tower

Ainiin on unohtunut mainita, että Sydneyssa Paddingtonin markkinoilla oli myynnissä jokin vintage toppi, jossa luki Finland :p ja Lonely Planetin kaupassa lentokentällä oli Finland-matkaopas. Pitäisi varmaan hankkia, että tietäisi vähän nähtävyyksistä Suomessakin :p.

25.5. Rangitoto ja museo

Rangitoto-saari

Olin päättänyt lähteä tänään Rangitoton tuliperäiselle saarelle. Aamulla puolet huoneen väestä tuntui lähtevän ennen seitsemää tai kuutta ja kännyköiden kakofonia oli rasittava. Myös muovipussien rapistelu oli melkoinen. Lopulta lähtijät poistuivat ja nousin minäkin. Valitettavasi jouduin myös rapistelemaan, kun en ollut tyhjentänyt reppua päivää varten.

Laavaluola

Pääsin liikkeelle hyvissä ajoin ja kävin kaupasta evästä reissua varten. Kävin sitten ostamassa lipun lautalle ja palloilin ympäriinsä tunnin ajan. Lautalla menin ulkokannelle ja samassa pöydässä siellä istui kaksi tyttöä, toinen uusiseelantilainen Sarah ja toinen australialainen Wendy. Tyypillisiä nimiä nuo näköjään. He alkoivat jutella ja varsinkin Sarah kyseli Suomesta. Päädyin sitten Rangitotolla kulkemaan heidän kanssaan tulivuoren huipulle, saari syntyi 600 vuotta sitten tulivuoren purkauduttua meren alta. Kaikkialla oli laavakiveä ja siinä pärjäävää kasvillisuutta. Kävelimme melko ripeästi kraatterille ja huipulle. Kraatterikin siis kasvillisuuden peittämä mutta selkeä. Tulimme alas hieman eri reittiä ja menimme laavaluolille. Onneksi minulla oli otsalamppu mukana. Sarah meni ensimmäisenä luolan läpi ja putkahti ulos aukosta toisella puolen. Tein sitten saman. Olin jo ajatellut tarjoavani lamppua myöhemmin saapuneille tyypeille, mutta Sarah ja Wendy olivat kovin kiireisen tuntuisia ja lähdin sitten heidän kanssaan rantaa kohti. Erosin heistä, kun päätin kiertää munuaissaniaisreitin ennen laiturille menoa. Ehdin hyvin ja ihmettelin sitten vielä rannan "bach"-taloja.

Lautalta tultuani kävelin suoraan museolle ja kiersin sen. Oli ainakin parempi kuin aussilainen, vaikkakin ei niin kovin tärkeä, kun olin käynyt jo Wellingtonissa vastaavassa. Museolta kävelin vielä kaupoille, ostin lyhennettävät housut, ja kävelin hostellille hakemaan tietsikan. Suuntasin sitten vielä kirjastoon joksikin aikaa nettiin.

Illalla huoneeseemme oli tullut uusia ihmisiä. Hollantilainen tyttö kyseli kaikkea. Hän oli ollut ausseissa pari kuukautta ja nyt tullut neljäksi viikoksi tänne. Paljastuikin, että eräs huoneen muista asukeista on myös hollantilainen ja nuo kaksi lörpöttelivätkin sitten pitkään.

Auckland museum

24.5. Ilmakuoppainen paluu

Kuljin lentokentälle junalla ja bussilla, koska siten pääsin viikkolipullani maksamatta lisää. Lentokentällä sain sitten kuulla, että lentoni on kaksi tuntia myöhässä. Check-in nainen antoi 15 dollarin kupongin ravintoloihin. Käytin sen sitten vähemmän järkevästi mansikka-hunaja-smoothieen ja kinuskileivokseen. Olisi sitä voinut valita jonkin ruoankin. Kuljeskelin ympäriinsä kentällä ostamatta onneksi mitään.

Kun viimein istahdin portin lähettyville penkille, tuli joku hallituksen työntekijänainen tekemään tutkimusta ja halusi, että vastaan kysymyksiin lomastani Sydneyssa. Sain sitten palkkioksi nipun kirjanmerkkejä.

Lento lähti sitten viimein noin kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Kone oli huonompi kuin tullessa, sillä nyt ei ollut omaa telkkariruutua eikä jaettu edes kuulokkeita. Alkumatka oli kuoppaisempi kuin kertaakaan aiemmin. Pari "vaa" huudahdusta kuului jostain koneen painuessa alas kuopissa. Viimein kone pääsi tasaisemmille ilmoille ja matkustajile tarjoiltiin ateria, joka oli samanlainen kuin viimeksikin: sämpylä, myslipatukka ja kakkupala. Vieressäni istui jälleen joku mies, jolta joku hindiä puhuva englantia ymmärtämätön pappa tuli pyytämään apua tullilapun täyttämisessä. Koneessa oli myös ainakin kolme ajoittain kirkuvaa lasta.

Viimein päästiin perille Aucklandiin. Näytti muuten upealta ylhäältä yövalaistuksessa tämä kaupunki. Kentällä tunsin jo itseni lähes rikolliseksi, kun kuljetin ruokaa, simpukoita, puuta ja olin käynyt vielä metsässäkin. No kaiken sain pitää. Siirryin sitten odottamaan bussia ja se sitten yllättäen oli myös myöhässä. Viimein odotettuani ehkä vajaa puoli tuntia, se sitten viimein tuli kaksin kappalein. Muutama muukin matkustaja oli jo kylmissään odottelemassa ja osa tuli lopulta samaan hostelliinkin.

YHAan siis taas päädyin ja tällä kertaa en ollut yksin huoneessa, vaan kahdeksan hengen dormissa oli täpötäyttä. Kiirehdin käymään syömässä ja kaupassa.

Manly

Manly

Lähdin vasta kasin jälkeen liikkeelle ja ensimmäisenä kävin hakemassa ilmaisen lahjan national opal gallerysta. Se osoittautui pieneksi kengurupinssiksi, jossa pieni opaali mukana. Galleria itsessään ihan hieno. Sieltä kävelin Circular Quaylle, josta lautta Manlyyn lähti. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia, jonka aikana kävin juomassa mangopirtelön.

Sydney Harbour National Parkia North Headissa

Lauttamatka kesti ehkä 20 minuuttia ja Manlylle lähdin kävelemään kohti North Headia aikomuksenani vierailla näköalapaikalla niemen kärjessä. Reittiä ei kuitenkaan oltu merkattu kovinkaan hyvin ja harhailin historiallisessa sotilastukikohdassa North Headissa turhaan auringon porotuksessa. Lopulta käännyin takaisin, sillä halusin ehtiä rannalle lämpimään aikaan. Kävelin suoraan rannalle ja istahdin hetkeksi katselemaan. Sitten pulahdin taas ihanaan mereen. Manly Beachin aallot olivat pienempiä kuin Bondilla ja ranta matalampi ainakin tuohon aikaan päivästä. Kävin pulikoimassa pari kertaa.

Manly Beach

Rannalta lähdettyäni kiertelin The Corso-kävelykadun putiikkeja ja kävin syömässä pizza-palan. Olin ajatellut syödä jotain merenelävää, mutta kaikki tuntui olevan niin kallista. Söin sitten myös mansikkajuustokkakkujäätelötotterön Tom & Jerry's jätskibaarissa. Palasin lautalla takaisin ja matkasin suoraan Strathfieldiin. Harmi, etten ole enää huomenna Sydneyssa, kun valokarnevaali alkaa. Kadulla oli jo siihen liittyviä viritelmiä valmisteilla ja näytti kiinnostavalta. Strathfieldissa kävin vielä kuluttamassa pikkukolikot, joita ei saa vaihdettua pois. Ostin niillä Tim Tam-keksejä ja ison omenakanelipullan.

Museo ja Bondi Beach

Tänään sain nukkua niin pitkään kuin unta riitti, eli jonnekin seitsemään asti :p. Jalat ihan jumissa taidosta ja eilisestä kävelystä. Ulos päästyäni suuntasin keskustaan ja Australian museumiin. Sanoisin, että ei ollut kovin hyvä museo. Oli kyllä ihan mielenkiintoisia juttuja australialaisista eläimistä ja ihmisistä, mutta museo melko pieni ja vielä maksullinen toisin kuin vastaavat Uudessa-Seelannissa. Sain sentään opiskelija-alennusta. Kaikki Sydneyssa tuntuu oleva kallista tai kalliimpaa kuin NZ:ssa. Jännä, että täällä on samat luvut hinnoissa kuin siellä vaikka valuutta ihan eri kurssissa.

Museon kierrettyäni hyppäsin bussiin ja matkasin Bondi Beachille, suositulle rannalle, joka on kuuluisa hengenpelastajistaan. Vedessä näytti olevan vain surffaajia saapuessani. Kiertelin hetken ja kävin vaihtamassa uimakamat päälleni. Välillä joitain ihmisiä kävi pulahtamassa aalloissa, vaikka ilma oli melko viileä, no ehkä jotain 20 astetta siinä vaiheessa. Lopulta päätin, että nyt mennään. Samaan aikaan pari muutakin tyyppiä meni veteen ja siellä oli ennestään yksi pikkutyttö. Heti sen jälkeen veteen tuli useampiakin uimareita. Ja vesi oli yllättävän lämmintä! Olin odottanut hengenhaukkomista, mutta ei. Varmaan lämpimämpää kuin ilma, joka sekin taisi lämmetä vielä asteen pari puolen päivän jälkeen. Tänään oli kaikkiaan lämmin päivä. Hetken uiskenneltuani palasin vaihtamaan vaatteet ja kävin ostamassa Bondi-shortsit :p. Kävelin sitten läheiseen Moo Gourmet Burgeriin syömään ja sieltä tarvoin vielä Hall Streetin markettikatua pitkin edemmäs, kunnes hyppäsin bussiin ja ajelin Bondi Junctionin kauppakeskukseen. Siellä oli taas kalliita putiikkeja eikä oikein mitään mielenkiintoista onneksi. Otin bussin Circular Quaylle ja sieltä samantien junan Strathfieldiin.

21.5. Blue Mountains

Leura cascades

Heräsin kuudelta ja tarkitukseni oli ehtiä ennen seitsemää menevään junaan, mutta myöhästyin pari minuuttia, minkä takia jouduin odottamaan 40 minuuttia seuraavaa junaa. Matka vuorille kesti parisen tuntia ja perillä kävelin Katoomban kylän keskustan poikki Echo Pointille. Siellä kuvailin The Three Sisters-kalliomuodostelmaa ja Solitary Mountainia. Lähdin sitten patikoimaan Leuran vesiputouksille. Matkaa taisi olla noin kolme kilometria. Jyrkännettä seurailevan polun varrella oli useita näköalapaikkoja vuorten suuntaan. Pääsin Leuraan melko nopeasti ja ihastelin putouksia. Päätin sitten vielä patikoida katsomaan toista putousta Gordon Fallsia. Sen jälkeen palasin kutakuinkin tuloreittiä pitkin takaisin Echo Pointiin, josta koitin jatkaa Prince Henry Cliff Walkia itään Scenic Worldiin. Reitti oli kuitenkin suljetti metsäpalon aiheuttamien vaurioiden takia. Taivalsin tietä pitkin loppumatkan ja pääsin kuitenkin näkemään Katoomba putoukset.

Scenic Worldissa ostin yhteislipun maailman jyrkinpään rautatiehen, gondoliin ja sky way-kaapelivaunuun. Näistä rautatie oli paras. Se oli tosiaan jyrkkä. Valitsin mennä sillä alas ja tulla ylös gondolilla. Junaradassa valokuvia ottanut virallinen kuvaaja esitteli suomenkielentaitoaan (yksi, kaksi, kolme, terve) ja edessäni istuneen amerikkalaispariskunnan mies kääntyi sanomaan, että sai kerran kunnian vierailla Helsingissä, joka on todella kaunis kaupunki. Hän tiesi sanan "kippis" :D.

The Three Sisters ja Mt Solitary

 Sky Waylta päästyäni kävelin takaisin Echo Pointiin ja jäin odottelemaan auringonlaskua. Kuvailin sitten vielä komeaa maisemaa ja sinisiä vuoria sekä joitain ihmisiä, jotka halusivat kuvan itsestään. Odotellessani kävin myös ostamassa kuivattua kengurunlihaa ja mansikkafantaa. Lopulta aurinko oli minulle riittävän alhaalla ja sain kuvailut tehtyä. Painuin sitten junalle, jota sai odottaa puoli tuntia ja sitten suoraa tietä hostellille.

20.5. Taronga zoo ja Taidoa

Lähdin joskus seiskan jälkeen liikkeelle ja menin lauttasatamaan ottaakseni lautan Tarongan eläintarhaan. Kovin kauan ei tarvinnut odotella. Sää oli pilvinen, kuten oli ennustettukin, mutta aurinkokin pilkahteli välillä. Vastarannalla piti vielä hypätä bussiin, joka kuljetti pääportille. Eläintarha on suuri, mutta ei sen kävelyyn sentään niin kauan mennyt kuin pelkäsin. Tuli nähtyä ensimmäistä kertaa livenä mm. koala, pussieläimiä, aavikkokettu jne. Kävin lisäksi katsomassa sisäänpääsyyn sisältyvät hylje- ja lintunäytökset. Jossain vaiheessa alkoi tiputella vettä ja kun olin saanut kierrettyä kaikki paikat, vettä satoikin jo ihan kunnolla. Painelin lautalle ja sieltä loppujen lopuksi Strathfieldiin vaikka olin epäillyt, että joutuisin menemään taidovierailulle suoraan eläintarhasta.

Kämpillä ihmettelin, kun talon puhelin soi ja soi, mutta en sitten uskaltanut mennä vastailemaan. Vähän myöhemmin selvisi, että paikan pitäjän avaimissa oli jotain vikaa ja koitti soittaa.

Lähdin kohti University of New South Walesin kampusta, jossa Australian taidon sali sijaitsee. Piti mennä junalla keskustaan ja sieltä bussilla Kensingtoniin. Olin taas vaihteeksi ihan liian ajoissa paikalla ja ehdin kävellä ympäriinsä pitkään. Istuin myös hetken lakitieteiden kirjaston aulassa. Kaikki opiskelijat näyttivät olevan aasialaistaustaisia, no ehkeivät ihan kaikki, mutta enemmistö kuitenkin.

Viimein vähän ennen kuutta saapui ensimmäinen taidokan näköinen tyyppi taidotakki kainalossa. Menin siis esittäytymään ja hetken kuluttua alkoi saapua muitakin. Loppujen lopuksi väkeä oli varmaan parisenkymmentä. Osa treenasi alkulämpän jälkeen vyökokeeseen ja loput tekivät muita juttuja. Tehokkaat treenit ja paljon "nice" toteamuksia. Treenit painottuivat otteluun ja kombinaatioihin. Koko ajan tehtiin ja hiki virtasi, mutta hauskaa oli kaikilla. Hyvä meininki siis. Paikalla oli myös poika, jonka isä on suomalainen. Hetken jutskailimme isän kanssa, hän ei itse harrasta taidoa, mutta poika aloittanut Suomessa ja sittemmin jatkanut Sydneyssa. Olipa outoa puhu suomea pitkästä aikaa. Treenien jälkeen Fredrik (paikan ylin mustavyö) antoi kyydin keskustaan ja pääsin hyppäämään junaan. Väsytti hirmusti ja kello oli jo ties mitä (treenit 18-21). Olin kuitenkin päättänyt, että lähden seuraavana päivänä Blue Mountainsille, joten koitin vain pikaisesti päästä nukkumaan.

Paddington, Kings Cross ja Darling Harbour

Aloitin päivän matkustamalla Paddingtoniin katsomaan lauantaimarkkinoita. Olin taas liian ajoissa paikalla, kun markkinat avautuivat vasta kymmeneltä. Ehdin juoda kaakaon kahvilassa ja kävellä ympäriinsä ennen varsinaista avaamista. Mitään kovin mielenkiintoista ei kuitenkaan ollut kaupan. Päädyin ostamaan vain mustikkamuffinssin.

Paddingtonista kävelin sitten Kings Crossille tarkoituksenani katsastaa El Alamein suihkulähde, mutta kyseinen tekele oli remontissa. Pahamaineinen kaupunginosa ei vaikuttanut kovin pelottavalta näin päiväsaikaan, mutta kyllähän siellä niitä strippiluolia ja baareja näkyi riittävän.

Kings Crossilta kävelin keskustaan ja kuvailin kuuluisia rakennuksia. Queen Victoria Buildingiin menin sisälle ja ihmettelein sen kauppoja pitkän tovin. Kun viimein pääsin ulos, jatkoin matkaani Darling Harbouriin, joka vakuutti heti komeilla maisemilla ja sykkeellään. Ensimmäiseksi painuin Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Oli kyllä tosin hienoja vahanukkeja! Harmi, ettei nyt ollut kaveria mukana auttamassa kuvien otossa. Jätin sataman muut kohteet kuten akvaarion väliin ja painelin sillan yli hankkimaan Hard Rock Cafe Sydney-paidan kyseisestä ravintolasta. Katselin jonkin aikaa katutaitailijan tuli-veitsi-moottorisaha-jonglöörausta.

Kiertelin ikuisuuden satamassa ja China Townissa, söin Bondi kanaburgerin, myöhemmin subin ja päädyin lopulta Starbucks Coffeeseen karamellikaakaolle. Sitten pöytääni pyysi istua filippiiniläinen tyttö, joka alkoi jutella kaikkea ja kysellä Suomesta. Asuu kuulemma nykyisin Sydneyssa ja työskentelee siellä, mutta on yksinäinen, kun ei varsinaisesti tunne ketään ja ikävöi perhettään. Kävelimme ehkä puolisen tuntia satamassa ja istuimme sitten hyvin monen muun ihmisen kanssa odottamaan lauantain ilotulitusta, joka alkoi 20:30. Oli ihan komea. Tyttö käveli kanssani juna-asemalle ja lähti sitten oman kotinsa suuntaan. Nyt mulla on sitten jo paikka FIlippiineilläkin USAn lisäksi :).

Saavuin Stratfieldiin väsyneenä, mutta suht tyytyväisenä päivään, ja kävin ostamassa iltapalaksi nakkirullan 7 elevenistä.

The Rocks, Opera Hause ja kasvitieteellinen puutarha

Sydney Opera House

Heräsin puoli kolmelta yöllä. Nukahdin sentään uudelleen, mutta sitten heräsin uudestaan puoli viideltä. Selkeästi olen edelleen Uuden-Seelannin ajassa. Olin hukannut jossain välissä toisen korvatulpankin ja ei siinä junien melskeessä enää saanut nukutuksi. Muutenkin olin jo niin valmis lähtemään liikenteeseen. Viimein kuuden aikoihin sallin itseni nousta ja laittautua. Aamiaiselle menin seitsemältä, ketään muuta ei näkynyt. En ole nähnyt ketään muuta täällä tuloni jälkeen.

Pancakes On-The-Rocksissa

Strathfieldiin kävelin aamuvuorolaisten ja koululaisten ruuhkassa. Ensimmäiseksi poistuin junasta Circular Quayn asemalle, josta on lyhyt kävelymatka The Rocksin vanhoille kaduille, Harbour Bridgelle ja oopperatalolle. Kiertelin The Rocksia ensin jonkin aikaa, sillä mikään ei ollut vielä auki ennen yhdeksää. Infokeskus avautui puoli kymmeneltä johon mennessä olin ehtinyt jo kävellä observatoriolle sekä Harbour Bridgen yli ja palata junalla takaisin. Jatkoin infossa käytyäni vielä The Rocksin tutkimista ja päädyin syömään pannukakut suklaakastikkeella, pähkinoilla ja jäätelöllä Pancakes On-The-Rocksissa. Oli kyllä niin täyttävä annos, ettei tarvinnut ennen iltaa syödä mitään.

Cathedral St Mary

Seuraavaksi suuntasin oopperatalolle, jota olin jo kuvannut The Rocksin suunnasta. Kiersin talon ja kävin kurkistamassa sisällekin. Sieltä matkani jatkui luontaisesti viereiseen kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on oikeastaan valtava puisto käsittäen hallitustalon ja pari puutarharakennusta. Siellä se aika sitten vierähtikin. Lähes ensimmäiseksi menin ilmaiselle kierrokselle hallitustaloon. Kierroksen jälkeen jatkoin tarpomista ympäriinsä. Tuli nähtyä mitä erikoisempia lintuja, isoja hämähäkkejä ja lepakoita. Meni monta tuntia ennen kuin sain käveltyä puutarhat kutakuinkin läpi ja painelin sitten vielä viereisen Domainin kautta katsomaan St Mary's Cathedralia ulkoa ja sisältä. Sen jälkeen kiersin katedraalin vieressä sijaitsevan Hyde Parkin, jossa näin ison rotan,  ja päädyin vielä keskustan kauppakaduille ja ylihienoihin ostoskeskuksiin. On kyllä niin totaalisen erilainen paikka kuin Uuden-Seelannin kaupungit.

Sydney Harbour Bridge

Aikani pyörittyäni hakeuduin juna-asemalle, josta otin junan takaisin Circular Quaylle, ja menin katsomaan sillan ja oopperatalon yövalaistusta. Myös Luna Park-huvipuoiston valot näkyivät kivasti.

Lentäen

Herätys oli tällä kertaa jo 4:15. Herätin taas vaihteeksi muutkin huoneessa olijat sulloessani rinkan kiinni pimeässä ja poistuessani. Menin lähellä sijaitsevalle air bussin pysäkille, jonne pari muutakin matkaajaa oli jo saapunut. Bussi tuli ja kuljetti näppärästi lentokentälle, jossa olin yli  kolme tuntia etuajassa. Jouduin odottamaan parikytminuuttia, että check-in avautui ja painelin sitten sinne. Ei ollut jonoa, joten business checkkaaja otti minut ja pääsin eroon rinkasta. Kiertelin sitten kaupat ja siirryin turvatarkastukseen ja sieltä kiertämään toisen puolen kauppoja. Kävin juomassa chai latten ja aikani käveltyäni asetuin odottelemaan.

Istumapaikkani oli koneen takaosassa, joten pääsin business-luokan ja lapsiperheiden jälkeen sisään. Minulla oli ikkunapaikka ja viereeni tuli joku mies. Lentoaika oli kolmisen tuntia ja se kului aamiaista syödessä ja Sherlock Holmes-leffaa katsoessa. Tosin kuulokkeeni toinen puoli oli mykkä, en jaksanut niitä ryhtyä kuitenkaan vaihtamaan.

Perillä olikin sitten vähän enemmän jonottelua. Rinkkani tuli aika pian hihnalta ja siirryin turvatarkastukseen, jossa piti esittää täytetty lomake liittyen kiellettyihin tavaroihin. No minulla oli muutama rannalta kerätty simpukka, joiden takia jouduin jonottamaan selvitysjonossa. Odottaessani tiskille pääsyä, tiedusteli virkailija matkustanko takanani olleen herran kanssa, johon sitten tietty vastasin, että en. Virkailija totesi "good because he is not for you" :D. No tiskillä virkailija sitten sanoi, että "bad idea" viedä simpukankuoria. Sanoin pesseeni ne ja sain pitää ne esittelemättä. Siitä sitten jatkoin ulos ja päätin käyttää junaa, vaikkakin se kaiketi oli kalliimpi kuin jos olisin mennyt bussilla ja junalla. Rinkka kuitenkin painoi 20,1 kg enkä jaksanut ruveta etsimään bussia. Selvitin itselleni, että junaa oli vaihdettava keskusrautatieasemalla, jotta pääsisin Strathfieldiin, missä hostellini on. Vaihto sujui näppärästi ja perillä kävelin aluksi oikeaan suuntaan, mutta tein sitten melkoisen turhan kävelyn. Päästessäni viimein Strathbelle-asuntoyhtiön luo jouduin hetken ihmettelemään, minne pitäisi mennä. Sitten Mary, "hostellin" pitäjä, ilmaantui paikalle ja ohjasi oikeaan asuntoon.

Hostellihan siis on oikeastaan asuinhuoneisto, jonka huoneet ovat hostellimaisessa käytössä. Sain huoneen, johon mahtuisi kolme henkeä. Aamianen ja netti kuuluvat hintaan ja talossa on uima-allas ja sauna, joita saa käyttää.

Kävin Strathfieldissa kaupassa ja syömässä pizza-palan. Ostin myös viikon matkakortin. Huomenna sitten olisi tarkoitus alkaa perehtyä Sydneyhyn, kun tämä päivä meni täällä jumittaessa.

Paluu Aucklandiin

Autoiluhistoriani ehkä toiseksi kamalin päivä. Mutta ei siis tapahtunut mitään radikaalia auton ja ihmisten suhteen. Lähdin aamulla jo ennen seitsemää matkaan Coromandelista. Illalla tullut äijäporukka oli hereillä ja yksi tuli sisään naistenvessaan pestessäni kasvojani. Häipyi kyllä sitten samantien. Olivat illalla sotkeneet pöntönkin. Kiva.

Yöllä satoi kaatamalla ja sadekuuroja tuli matkankin varrella. Aamun valjetessa ajelin rauhassa mutkaista tietä kohti Thamesia ja yhtäkkiä jokin kolahti auton alla. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kun tiellä ei ollut mitään hetki sitten. Käännyin katsomaan ja näin sitten, että pukekoparka oli törmännyt autoon. Pakko oli sitten ajaa sen yli, kun se kituutti vielä tiellä. Kamalaa. Miten lie hypännyt tielle.

Mata jatkui ja pääsin helposti ykköstielle, joka veisi Aucklandiin. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli hirveä toilettitarve ja aloin olla jo ahdistunut, kun huoltoasemia ei näkynyt. Päädyin sitten ottamaan exitin Sylvia Parkiin ja löysin huoltoaseman, joka valitettavasti oli remontissa. Ulkona olevan kojun työntekijä neuvoi kuitenkin läheiseen Wendy's pikaruokalaan ja pääsin käymään siellä. Palasin sitten huoltoasemalle tankkaamaan täyteen. Sitten pitikin etsiä uudelleen tie keskustaan, koska en päässyt moottoritielle enää takaisin siitä kohtaa. Kävin tässä välissä käyttämässä auton pikapesussa, koska se oli ihan törkeän likainen. Sitten ajauduin kuitenkin melko mukavasti oikeaan suuntaan ja löysin moottoritien juuri ennen sitä exitiä, joka minun piti ottaa. Pääsin kätevästi Omegan toimistolle palauttamaan autoa ja olin etuajassa siellä. Jostain syystä toimistonainen kyseli moneen kertaan, olinko täyttänyt jo onnettomuuteen liittyvän lomakkeen, jonka täytin jo Queenstownissa. Ei kuulema ollut heidän tietokannassaan. Hän tarkisti asian ja ilmeisesti se sieltä löytyi kuitenkin ja lopulta pääsin lähtemään.

Kävelin suoraan Queen's streelilla sijaitsevalle Base backpackers-hostellille, jonne olin varannut pedin. Sitten pitikin odottaa kaksi tuntia ennen kuin pääsin kirjautumaan sisään. Sain pedin kuuden hengen dormista, jossa näytti ehkä kolme henkeä ennestään olevan. Läksin sitten syömään Subin ja ajauduin kirjastoon käyttelemään ilmaista nettiä.

Hot water beach, forest park ja paljon turhaa ajelua

Ukkosta kesti pitkälle eilisiltaan. Sadetta taisi tulla pitkin yötä, mutta aamulla ei satanut noustessani ennen seitsemää. Siirsin kamppeeni toiseen huoneeseen ja lähdin ajelemaan taas itärannikolle aikeenani käydä katsomassa hot water beachia laskuveden aikaan. Olin hieman myöhässä suunnittelemastani ja perille päästessäni, oli ranta kutakuinkin kansoitettu ja vesi jo nousussa. Kävelin kuitenkin jonkin aikaa kuumassa vedessä ja viileissä aalloissa. Olin vaihtanut uikkarin ylleni, mutta en sitten viitsinyt ruveta kaivamaan kuoppaa itselleni. Rannalta ajoin pitkän matkaa takaisin länteen ja Thamesiin, josta pääsee Forest Parkiin. Olin ajatellut, että voisin kavuta The Pinnaclesille, matkaa siihen olisi kulunut varmaankin 3-4 tuntia suuntaansa. Laskeskelin sitten, että homma menisi niin myöhäiseksi, etten viitsi siihen ryhtyä ja satoikin taas kaatamalla. Tie oli kamalassa kunnossa ja sain ravattua autonkin sopivasti huomista palautusta varten.

Ajoin kuitenkin Pinnaclesille vievän reitin alkuun pitkän hiekkatien päähän. Tien varrella oli joitain lyhyitä kävelyitä, joista sitten päädyin käymään yhdellä näköalapaikalla ja luontopolulla. Lähdin sitten ajamaan takaisin Coromandelin kylään ja päätin, että koittaisin tänään kavuta Castle Rockille. No Castle Rock-tien alkuun päästessäni havaitsin tien olevan suljettu A. Koska olosuhteen sen varrella ovat epävakaat ja B. koska siellä oli jokin tukkirekkaoperaatio meneillään. Se siitä sitten. Ajoin turhautuneena pois ja päätin sitten yrittää vielä pohjois-Coromandeliin. Tällä kertaa ajelin Colvillen kyläpahasen ohi ja hiekkatietä vielä pitkähkön matkan, kunnes tulin siihen tulokseen, että bensa varmaan loppuu ennen kuin pääsen takaisin, jos jatkan vielä edemmäs. Käännyin sitten jonkin historiallisen graniittilaiturin luona ja ajelin takaisin. Päivän aikana ehdin nähdä paljon sateenkaaria ja sadetta ja paistetta tuli vuorotellen. Tiellä oli myös pukekojen ja lampaiden lisäksi tänään vuohia ja fasaaneja. Varsinkin yksi fasaani koitti päästä hengestään, mutta ei sitten ihan osunut renkaan alle.

Coromandelin kylässä kävin tankkaamassa ja paikalla oli sama tyyppi, joka eilenkin tankkasi autoni. Totesikin, että olen tainnut ajella paljon. No käytännössähän ajoin melkein koko niemimaan ympäri. Vähän harmitti. Auto olisi kiva ollut saada imuroitua ja pestyä, mutta ei näyttänyt ainakaan tuolla asemalla olevan välineitä kuin ikkunoiden pesuun.

Illalla kauppaan lähtiessäni se aasialainen tyttö tuli samaa matkaa ja valitti, että hänen puhelimestaan olivat kaikki valokuvat kadonneet. Aika kamalaa, jos hänellä ei ole kerran niitä missään muualla. Mainitsi eilen olleensa maassa jo 11 kuukautta. Hostelliin rantautui jokin mieslauma, joka sitten ilmeisesti menee vanhaan huoneeseeni. Taitaa olla tarve taas korvatulpille, kun mölyävät nytkin oleskelutilassa siihen malliin. Hostellin pitäjä oli nostanut hupparin ja villasukat huoneeni edustalle ilmeisesti ajatellen, että unohdan ne muuten.

14.5. '309 Road' ja Cathedral Cove

Heräsin pariin otteeseen, kun satoi kaatamalla. Olin varma, että pyykit ovat likomärkiä aamulla, mutta sitten niitä katsomaan mennessäni havaitsin kaikkien olevan kuivia lukuun ottamatta hupparia ja villasukkia. Huppari oli valitettavasti pudonnut maahan tuulessa. Jätin märät vielä narulle ja heti ehdittyäni läksin ajelemaan 309 tietä, jonka varrella on kaikkea pientä nähtävää. Aluksi tie oli päällystetty, mutta pian se muuttui hiekkatieksi. Ensimmäinen pysähdys olisi ollut Waterworks-huvipuisto, mutta sinne en ollut aikonutkaan mennä. Vähän sen jälkeen olisi ollut kapea jyrkähkö tie, joka vie Castle Rock-kallion juurelle. Sieltä olisi päässyt kiipeämään näköalapaikalle. Ajoin kuitenkin tien ohi ja epäröin sitten sinne menon suhteen. Päädyin jättämään sen väliin ja kuvasin kalliota vain etäältä. Sitten vastaan tuli minipossuja. Niitä oli tiellä ja tien sivussa ympäriinsä. Possujen jälkeen ajelin jonkin aikaa ja pysähdyin sitten katselemaan Waiau-vesiputousta ja vähän sen jälkeen Kauri grovea, jossa oli tavanomaisten suurten kaurien lisäksi "siiamilainen kauri", kaksoisrunkoinen puu. Tien varrella olisi ollut myös hunajakauppa, mutta sinne ajeltuani havaitsin sen olevan suljettu.

Matkani jatkui hiekkatieltä päästyäni Whitiangan kylään, jossa kävin New Worldissa ostamassa evästä. Tarkoitukseni oli oikeastaan ollut ajaa vastakkaiseen suuntaan eikä tulla Whitiangaan ollenkaan. Sieltä siis ajoin hieman takaisinpäin ja jatkoin Hahein kylän läheisyydessä rannalla sijaitsevalle Cathedral Cove-kalliomuodostelmalle. Vesi on muovannut kaarikäytäviä rantakallioihin. Varsinaiselle Cathedral Covelle ei pääse maitse, mutta Mares Leg Cove ajoi kyllä asiansa. Kävely parkkipaikalta sinne oli puolisen tuntia. Eräs pariskunta tuli juuri kaaren läpi, kun saavuin paikalle, ja pyysi ottamaan kuvan heistä kamerallaan. Jatkoin sitten rannan tutkiskelua ja kävelin kaaren läpi. Takaisin tullessani toinen pariskunta tuli juuri kaarelle ja pyysi myös ottamaan kuvan itsestään. Olen siis virallinen cathedral cove-kuvaaja ilmeisesti. Vettä alkoi tulla aika lailla jossain vaiheessa. Koko ajan sitä tuli jonkin verran. Uusi hattuni oli tehokäytössä. Korkkasin myös kumpparit, joille täytyy keksiä jokin sijoituspaikka ennen lähtöäni ausseihin. Olisinpa tajunnut jättää ne farmille.

Cathedral covelta ajelin katsomaan hot water beachia tietäen, että laskuvesi oli aamulla enkä ehtisi kaivamaan itselleni kuoppaa rannalle ainakaan tänään. Suunnittelen huomenna aamusta käyväni uudestaan paikalla, tosin sinne on aika pitkä matka.

Ajoin pois itärannikolta toisen hiekkatien kautta, jonka varrella oli neliörunkoinen kauripuu ja vesipuutarha, jonne en mennyt (maksullinen). Päästessäni Coromandel kylään satoi hullun lailla ja sitä jatkui pari tuntia, jotka vietin netissä. Olin ajatellut ajavani vielä pohjoiskärkeen illemmalla, mutta en viitsinyt lähteä sateeseen ja sitten kun se loppui puoliviiden aikoihin, olikin jo myöhäistä. Lähdin kuitenkin ajelemaan ja pysähdyin vain ottamaan kuvan päästyäni lähelle pohjoisinta kylää. Siitä itse kärkeen olisi vielä ollut matkaa varmaan parikymmentä kilometria. Ajelin takaisin hostellille ja ilta pimeni. Minulle kerrottiin, että joutuisin seuraavana päivänä muuttamaan double huoneeseen, kun tänne tulee joku joukko. Sehän sopii. Nyt täällä on vain yksi aasialainen tyttö ja minä. Hän tosin sai double-huoneen jo valmiiksi.

Ja ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa ollessani täällä ukkostaa!

Hamilton Gardens - Coromandel

Japanilaista puutarhaa

Hostellin toimisto ei ollut vielä puoli kahdeksalta auki, joten ihmettelin hetken, minne jätän avaimen. Joku oli kuitenkin jättänyt omansa oven eteen, joten tein sitten samoin. Löysin lisäksi keittiöstä jonkun unohtaman avaimen ja jätin senkin ovelle. Autoa peruuttaessani hostellin eilisiltainen työntekijä (joka eilen myös pyysi minua lausumaan Tuulikki-nimen, kun se näytti niin erikoiselta) tuli avustamaan, etten osuisi tolppaan tai takana olevaan parkkeerattuun autoon ahtaalla pihalla.

Chinese scholar's garden

Ajelin Hamilton Gardensiin, kun olin illalla löytänyt siitä esitteitä. Ensimmäistä kertaa olin tosissaan innoissani puutarhasta. Pidin erityisesti Paradise garden-osiosta, jossa oli hienoja malleja mm. perinteisestä japanilaisesta, kiinalaisesta, englantilaisesta ja italialaisesta puutarhasta. Puistossa oli käynnissä jokin äitienpäivän juoksutapahtuma. Kävelin katsomassa myös puistomaisempaa puolta ja hautausmaata. Puutarhoilta lähdin sitten kohti Coromandelin niemimaata.

Italialainen renessanssipuutarha

Maori-puutarha

Intialainen puutarha

 Pysähdyin Thamesin kylässä syömään ja katsomaan trooppisia perhosia pieneen perhos- ja orkideapuutarhaan. Jatkoin sitten mutkaista rantatietä pohjoiseen ja viimein saavuin Coromandelin kylään, joka on taas melkoisen pieni paikka. Otin taas pedin YHAsta ja jälleen kerran olen ainoa kuuden hengen dormihuoneessa. Lisäkseni hostellissa näytti olevan yksi mies sekä jokin pariskunta ja joitain matkailuautoja. Pesin pyykit ja toivon, että ne joskus kuivuvatkin. Huomiseksi on luvattu sadetta. En oikein osaa päättää, mitä tekisin huomenna, kun vaihtoehtoja olisi useampiakin.