Kuljin lentokentälle junalla ja bussilla, koska siten pääsin viikkolipullani maksamatta lisää. Lentokentällä sain sitten kuulla, että lentoni on kaksi tuntia myöhässä. Check-in nainen antoi 15 dollarin kupongin ravintoloihin. Käytin sen sitten vähemmän järkevästi mansikka-hunaja-smoothieen ja kinuskileivokseen. Olisi sitä voinut valita jonkin ruoankin. Kuljeskelin ympäriinsä kentällä ostamatta onneksi mitään.
Kun viimein istahdin portin lähettyville penkille, tuli joku hallituksen työntekijänainen tekemään tutkimusta ja halusi, että vastaan kysymyksiin lomastani Sydneyssa. Sain sitten palkkioksi nipun kirjanmerkkejä.
Lento lähti sitten viimein noin kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Kone oli huonompi kuin tullessa, sillä nyt ei ollut omaa telkkariruutua eikä jaettu edes kuulokkeita. Alkumatka oli kuoppaisempi kuin kertaakaan aiemmin. Pari "vaa" huudahdusta kuului jostain koneen painuessa alas kuopissa. Viimein kone pääsi tasaisemmille ilmoille ja matkustajile tarjoiltiin ateria, joka oli samanlainen kuin viimeksikin: sämpylä, myslipatukka ja kakkupala. Vieressäni istui jälleen joku mies, jolta joku hindiä puhuva englantia ymmärtämätön pappa tuli pyytämään apua tullilapun täyttämisessä. Koneessa oli myös ainakin kolme ajoittain kirkuvaa lasta.
Viimein päästiin perille Aucklandiin. Näytti muuten upealta ylhäältä yövalaistuksessa tämä kaupunki. Kentällä tunsin jo itseni lähes rikolliseksi, kun kuljetin ruokaa, simpukoita, puuta ja olin käynyt vielä metsässäkin. No kaiken sain pitää. Siirryin sitten odottamaan bussia ja se sitten yllättäen oli myös myöhässä. Viimein odotettuani ehkä vajaa puoli tuntia, se sitten viimein tuli kaksin kappalein. Muutama muukin matkustaja oli jo kylmissään odottelemassa ja osa tuli lopulta samaan hostelliinkin.
YHAan siis taas päädyin ja tällä kertaa en ollut yksin huoneessa, vaan kahdeksan hengen dormissa oli täpötäyttä. Kiirehdin käymään syömässä ja kaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti