Aamulla lähdimme kahdeksaksi samalle omenapaikalle, kuin minne lopetimme torstaina. Paikan löytäminen kesti aikansa, mutta olimme kuitenkin ensimmäiset siellä. Lopulta muutkin saapuivat ja pääsimme aloittamaan omenapuiden kaluamisen. Nyt ne todenteolla kaluttiin putipuhtaiksi, ainuttakaan omenaa ei saanut jäädä, edes maahan. Näistä omenoista tulisi mehua, koska ne olivat pääpiirteissään liian viallisia myytäväksi sellaisenaan.
Keruu sujui mukavasti ensimmäiseen taukoon, mutta sitten alkoi sataa. Sadetta jatkui ensin hiljakseen ja sitten voimistuen. Lounaan jälkeen satoi kunnolla. Jatkoimme silti vielä hommia. Ensimmäisinä luovuttivat kaksi ranskalaista, sitten kaiketi pari vanhempaa kerääjää ja lopulta myös ruotsalaiset ja italialaiset. Jäljelle sateeseen jäivät työnjohtajamme ja yksi mies sekä kaksi itsepäistä suomalaista, eli me. Halusin meidän joko saavan rivimme loppuun tai vaihtoehtoisesti viimeisimmän korimme täyteen. No jälkimmäinen toteutui ensin, kun kolmen aikoihin sanoimme ettemme halua pitää viimeistä taukoa, vain vaan saada laatikkomme täyteen ja lähteä. Miehet sitten avustivat hieman ja melko pian pääsimme pois. Päivän saldomme oli kuusi laatikollista. En ole ihan varma, paljonko niistä saimme palkkaa, mutta kaiketi sekin selviää vielä.
Illan vietimmekin sitten huoneessamme lukien ja vaatteitamme kuivatellen. Kengät eivät varmaan kuivu ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti