Te Kuitissa pysähdyimme syömään ja varaamaan kierroksemme luoliin. Päätimme käydä Ruakuri-luolastossa ja Glowworm-luolassa. Kierros alkoi puoli kolme, joten jouduimme odottelemaan puolisen tuntia. Muut kierrokselle tulleet olivat vanhempaa ikäpolvea, mikä sai meidät miettimään, olisiko sittenkin pitänyt käydä mainostetulla luola-uinti-seikkailulla. No kierros Ruakurissa oli ihan mielenkiintoinen, tosin hieman hidastempoinen. Luolaan mentiin sisälle kuusi vuotta sitten rakennettua kierrekkäytävää pitkin. Tippukiviä oli paljon varsinaisessa luolassa, joka osoittautui suureksi kompleksiksi. Kierros kestikin lähes kaksi tuntia. Näimme myös kuuluisia "kiiltomatoja".
Ruoakurin jälkeen pääsimme vielä ilmeisesti sen päivän viimeiselle kierrokselle varsinaisessa Glowworm-luolassa. Olimme Tarun kanssa ainoat asiakkaat, joten saimme yksityisopastuksen. Ensin kävelimme lyhyen matkaa jälleen hienossa tippukiviluolassa, jonka jälkeen pääsimme suureen puuveneeseen ja livuimme luolansisäistä jokea kattonamme kallio ja miljoonat loistavat madot. Se oli taianomaista kaikessa hiljaisuudessa. Luolasta ulostultuamme kiersimme vielä kaupan ja kävimme pikaisella patikalla läheisellä kukkulalla. Sitten alkoikin pitkä "kotimatka" Napieriin. Pimeä tuli kutakuinkin puolessa välissä matkaa. Teillä ei liikkunut juuri muita kuin me ja rekat. Napieriin johtava mutkainen tie olikin melkoisen kaamea sateen ja pilvien takia piemässä. Pääsimme kuitenkin lopulta taas perille ja olimme hostellillamme kymmenen aikoihin illalla. Tony ilmaantui jostain ja mainitsi, että edellisen työnantajamme avustaja oli soittanut ja sanonut, että pääsisimme poimimaan omenoita. Jäimme siis odottelemaan, että kuulisimme asiasta lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti