4.3. Ajamista ja ihmettelyä

Aamulla söimme hostellin tarjoaman aamupalan (leipää ja juomaa). Noutajamme oli tarkoitus saapua 10:15 mutta vielä 10:20 ketään ei ollut tullut. Soitin sitten taas ja sain tiedon, että nouto olisi tulossa 15 min sisällä. No kesti ehkä vielä hiukan sitäkin pidempään ennen kuin auto saapui ja pakkauduimme siihen. Automme pääsimme lunastamaan vasta 11:15 sovitun 10 sijaan, mutta ei se niin paljon haitannut. Selvitettyämme asiat ylisöpön vuokraamotyöntekijän kanssa, pääsimme  uuden peltiratsumme kimppuun. Auto on merkiltään Mazda Domie. Se on onneksi automaattivaihteinen, mikä aiheutti aluksi pieniä jännitysmomentteja, kun ei ole tällä kuskilla sellaisesta ollut kokemusta.

Kun auto oli saatu käyntiin, pääsimme liikkeelle. Vasemmalla ajaminen tuntui vähän hassulta, mutta koska en ole hirveästi Suomessakaan ajellut, niin ei se kamalan ongelmallista sitten ollut. Ainoastaan vilkun sijainti oikealla ja vilkun suuntien hahmottaminen tuottivat hankaluuksia ja välillä sitä huomasikin vilkuttelevansa ensin pyyhkijöitä ja sitten vilkkuja joka suuntaan, kun halusi kääntyä. Siinä oli taas takanatulijoilla ihmettelemistä. Ajelu sujui pääosin mukavasti. Autoja oli melko paljon liikenteessä vaikka oli sunnuntai ja erityisesti Aucklandissa niitä oli paljon. Ajelimme highwayta pitkin aina Matamatan kylään asti (joskaan emme sieltä äkkiseltään löytäneet hobittiasumuksia, vaikka sielläpäin ne osuudet TSH:sta on kuvattu. Pysähdyimme yhteen kahvilaan hieman syömään ja jatkoimme sitten TIrauhun asti, jossa vilkaisimme i-Siten peltikoiraa ja -lammasta (rakennukset). Ajon aikana pysähdyimme myös yhdellä vesiputouksella ja toisella näköalapaikalla.

Napieriin saavuimme iltapäivällä/illalla ja pienen haeskelun jälkeen löysimme hostellin, johon olimme ilmoittautuneet. Saimme kunnon ensuite-huoneen ensimmäiseksi yöksi, koska muualla ei ollut tilaa. Jatkossa meidät majoitettaisiin mixed dormiin... nice. Kävimme läheisessä supermarketissa ja ostimme ilta- ja aamupalan. Huomista työasioiden selvittelyä ja uutta tiivistä huonettamme pienoisella kauhulla odotellen...