Tänään herättiin ruohonleikkurin ääneen kahdentoista aikoihin ja sitten minä etunenässä kömmittiin ylös. Aamupalat syötiin ja sitten siinä aikamme oleskeltuamme (Taru luki, minä pelasin tietsikalla ja tarkastin särisevän tv:mme tarjonnan) olikin jo lähdettävä. Tällä kertaa menimme itseksemme ja osasimme perille hyvin. Olimme ajoissa paikalla ja varasimme itsellemme paikat pakkaamispuolelta. Suunnilleen puoleen väliin päivää saimmekin molemmat pakkailla, kunnes minut tultiin käskemään siihen hemmetin omenoiden pyörittelyyn loppupäiväksi. No mikäs tässä valittaessa... yksi irlantilaistyttö sanoi tehneensä pelkästään sitä jo kaksi viikkoa siitä asti, kun oli aloittanut hommansa. Kamalaa. No tästä päivästä nyt ei taida juuri olla muuta sanottavaa. Huomenna voisimme koittaa päästä nettiinkin viimein, jos vain pääsemme riittävän ajoissa ylös. Ostoslistallakin olisi jo tavaraa: käsirasva, suklaa, cream soda-limppari,..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti