Wanaka ja PuzzleWorld

Onneksi sain estettyä tornin kaatumisen.

Wanaka-järven rannalla

Poistuin autiosta huoneestani aamutuimaan ja ajelin kohti Wanakaa Cardronan vuoristotietä pitkin. Hienoja näkymiä oli matkan varrella. Olin aiemmin bongannut esitteen Wanakan Puzzle Worldista, joten siellä halusin käydä. Hostelliin en päässyt vielä kirjautumaan, joten suuntasinkin ensin tuonne. Ostin sisäänpääsyn sekä labyrinttiin että illuusiohuoneisiin. Aloitin illuusioista. Ensin vastassa oli hologrammeja esittäen niin Marilyn Monroeta, eläimiä, esineitä jne. Seuraavana oli Weta-studioidenkin käyttämää tekniikkaa hyödyntävä huone, joka näytti normaalilta ikkunasta katsottuna, mutta todellisuudessa madaltui toisessa päässä saaden ihmisen näyttämään isolta/pieneltä riippuen siitä, missä seisoi. Kolmas huone oli vinohuone, jossa oli kaikenlaisia härveleitä mm. ylämäkeen virtaavaa vettä, biljardipöytä peilejä ym. Sen jälkeen oli vielä huone, jossa oli seinät täynnä kasvoja (mm. Beethovenin), jotka seurasivat katseellaan minne tahansa huoneessa kuljitkin. Aika karmivaa.

Sitten pääsin viimein labyrinttiin. Siellä oli kaksi haastetta, joista tosin päädyin tekemään vain helpomman eli piti etsiä neljä kulmissa olevaa tornia (keltainen, punainen, vihreä ja sininen). Toinen haaste olisi ollut etsiä ne tietyssä järjestyksessä. Onnistuin löytämään kaikki tornit melko helposti, keltainen oli hankalin, mutta sitten pitikin löytää vielä tiensä uloskäynnille. Se sitten ei ollutkaan yhtään helppoa. Alkoi todenteolla naurattaa, kun törmäsi jatkuvasti samoihin ihmisiin, jotka etsivät uloskäyntiä. Kaksi perhettä luovutti ja käytti hätäuloskäyntiä, yhdet isä ja poika huijasivat ja menivät aidan ali. Minä sitkeästi kamppailin tieni oikeaan paikkaan ja lopulta pääsin ulos. Oli kyllä jo aikakin. Meni kaikkiaan kutakuinkin tunti. Paikan vessa oli myös mielenkiintoinen.

Päästyäni puzzlesta menin kylälle kävelemään. Koska sain eilen viimeisen kirjan luettua, koitin löytää uutta lukemista, mutta en sitten raaskinut ostaa vielä mitään. Kun palasin hostellille, sain sängyn kahdeksan hengen dormista. Silloin siellä asusti vasta kolme muuta. Mutta iltaa kohden huone tulikin jo yhtä vaille täyteen. Yksi saksalainen tyttö jutteli kovasti kaikkea ja hänen lisäkseen huoneeseen tuli kaksi muuta tyttöä. Yksi amerikkalainen poika siellä jo olikin. Muita en ole vielä nähnyt. Saksalainen tyttö totesi, että olen ensimmäinen suomalainen, jonka hän kohtaa 9 kuukauden maassa olonsa aikana.

Lähdin vielä iltakävelylle rantatielle. Onnistuin mutaamaan toisen sandaalin, mutta sain sen huuhdottua ja kuivateltua kävellessäni. Aurinko alkoi laskea ja toiseen jalkapohjaan sattui, joten en sitten kovin pitkälle kävellyt. Huomenna matka jatkuu taas.