Etsimme ensimmäiseksi maailman jyrkimmän kadun (joka ei siis ollutkaan se mistä aiemmin mainitsin), vaan katu nimeltään Baldwin Street (löytyy Guinnessin ennätystenkirjasta). Kävelimme sen ylös ja alas. Ei tekisi mieli lähteä sitä pyöräilemään.
Poistuimme Dunedinista ja lähdimme ajamaan kohti Invercargillia Catlinsien kautta. Matkalla pysähdyimme katsomaan Purakainui Falls-putousta ja erikoista rannikkoa, jolle tuuli oli kuljettanut veden mukana hyvin vanhoja tukkeja. Alue oli myös pingviinien pesimäpaikka, mutta olimme liian varhain liikkeellä niitä nähdäksemme ja tuuli älyttömän kova. Pakenimme takaisin autolle ja jatkoimme ajelua.
Lopulta pääsimme Invercargillin kautta Bluffiin, jossa on kuuluisa Stirling Point-tieviitta, joka näyttää etäisyydet maailman suuriin kaupunkeihin kuten Sydney, New York, Lontoo, Tokio, etelänapa jne. Sieltä matkamme ei sitten enää pitkälle jatkunutkaan. Tultuamme Invercargilliin edessämme oleva auto pysähtyi melko akisti ja samassa takaa tullut auto rysäytti peräämme sen verran, että perä meni lyttyyn ja heiltäkin hieman nokkaa. No olimme aivan huoltoaseman vieressä, joten sieltä tuli työntekijä kyselemään ja kohta jonkin hinauspaikan työntekijäkin. Meidät kiidätettiin korjaamolle ja lopulta päädyimme Tuatara backbackersiin viettämään yötämme sekadormissa toivoen, että automme saadaan matkanjatkokuntoon huomiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti