Pinnacles, hylkeet ja Cape Palliser

Lähdimme tuttuun aikaan kasin maissa liikkeelle. Tiellä ei ollut juuri ketään näin pitkäperjantaina. Ajelimme Martinboroughiin ja nappasimme kartan, jota emme sitten oikeastaan edes tarvinneet. Auto alkaa olla täynnä karttoja. Sitten jatkoimme matkaamme Cape Palliseria kohti. Matkan varrella pysähdyimme jälleen yhdellä kuvauspaikalla, nimittäin Pirauea pinnacles-muodostelmien luona. En nyt muista kirjoitettiinko se noin, mutta en jaksa nyt tarkistaakaan.

Joka tapauksessa jätimme auton leirintäalueen parkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan joen uomaa pitkin kohti suosittua nähtävyyttä. Pinnaclesit ovat sadeveden aikojen saatossa muovaamia pilareita. Kaikki ympäröivä aines on huuhtoutunut pois ja jäljelle jäänyt vain massiivisia pilarimuodostumia. Niitä oli pitkin joenuomakanjonia, mutta mahtavimmat olivat reitin loppupäässä. Sinne päästäksemme jouduimme kuitenkin ylittämään pienen, mutta siltikin kastelevan joen, koska yhdestä kohtaa seinämä oli vyörynyt alas tukkien alkuperäisen polun. Minä mutasin ensin kenkäni ja kahlasin sitten veden yli ilman niitä. Taru sai avustusta ylitykseen vastaantulleilta retkeilijöiltä. Jouduimme ylittämään toisenkin kohan, jossa käytin joen yli menevää puuta ja Taru kiviä.

Jatkoimme uomaa myöten, kunnes saavuimme pääpaikalle. Siellä oli siis kuvattu Lotr-elokuvan kuolleiden kulkuteitä esittävä kohtaus. Patikoimme vielä ylös mäelle katsomaan pilareita toisesta kulmasta. Näkymät olivat hienot, mutta valitettavasti luuppireitti oli suljettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Tällä kertaa hoidimme ylityksen kuivin jaloin kiviä myöten.

Jatkoimme ajoa Cape Palliseria kohti. Siellä sijaitseva majakka näytti olevan suosittu turistikohde myöskin. Kiipesimme hyyyvin korkeat portaat majakalle maisemia ihmettelemään. Majakan jälkeen palasimme tietä jonkin matkaa takaisin ja pysähdyimme katselemaan hyljekoloniaa. Hylkeitä näkyi kaikkialla. Seurasimme ties kuinka kauan muutaman kuutin leikkiä vanhan muorin tai vaarin nukkuessa taustalla. Se oli mahtavaa.


Koska päivää oli vielä reilusti jäljellä, ajelimme jälleen Kaitoke regional parkiin ja kiersimme siellä erään ympyräreitin sekä kuvasimme "Legolas-puun". Paikalla oli tällä kertaa paljon muitakin retkeilijöitä. Ennen paluutamme hostellille kävimme toteamassa, että kauppa on kiinni, ja ihmettelemässä kaupungin puutarhaa hämärtyvässä illassa. Parkkeerattuamme hostellin lähelle kävimme iltapalalla mäkkärissä. Huomenna pitäisi sitten päästä lautan kyytiin ja vaihtaa saarta.