torstai 26. huhtikuuta 2012

Shantytown

Shantytown

Kea aikoo syödä auton antennin.
Lähdin ensimmäisenä, kun muut tytöt olivat menossa vasta päiväbussiin kohti Wanakaa. Ajelin kaikessa rauhassa Hokitikaan, joka oli matkani varrella. Kävin katsomassa rantaa, korugallerioita ja ostamassa kaupasta evästä.

Seuraava pysähdykseni oli Shantytownissa, perinnepuistossa, jonne on tehty muinaisen kullankaivuukylän jäljennös. Kylässä sai mm. tehdä lyhyen matkan höyryveturin kyydissä vanhoja raiteita pitkin, otattaa itsestään vanhanaikaisen valokuvan, katsoa hologrammiteatteriesityksen, käydä kahvilassa ja huuhtoa kultaa. Kokeilin kaikkea paitsi kahvilaa. Kylässä on myös pieni kaivos(jäljennös) ja parti muinaista patikkapolkua. Jännä, kun tuli parisataa kilsaa pohjoiseen Wanakasta, niin on pelkkää sademetsää taas eikä merkkiäkään mistään syksystä. Kullanhuuhdonnasta sai "löytämänsä" hippuset muistoksi. Kuten siinä opastanut mies totesi kanssani huuhtomassa olleelle pariskunnalle: "It's not fortune it's a souvenir". Heh, eli löytö oli siis taattu. Valokuvan otattaminen oli vähän tylsää yksin, mutta joka tapauksessa siinä sai pukeutua vanhoihin vaatteisiin ja sitten itselleen seepia-sävyisen valokuvan.

Shantytownin jälkeen päätin ajaa vielä hieman takaisin päin ja käydä katsomassa Arthur's Passin kylää/kansallispuistoa. TIe yhdistää itä- ja länsirannikon ja on historiallinen. Menin vain kylään asti, mutta näkymät olivat silti hienoja. Puistossa olisi riittänyt kivoja patikkapolkuja, mutta en oikein ennättänyt jäädä niitä tutkimaan. Takaisin tullessani pysähdyin näköalapaikalle syödäkseni, mutta paikka oli täynnä keoja (niitä papukaijoja) ja yksi niistä hyppäsi heti auton katolle ja ajatteli pistää auton pehmeät osat palasiksi. Ajelin sitten astetta alemmalle näköalapaikalle, jossa ei onneksi ollut papukaijoja.

Sitten olikin enää melko lyhyt matka Greymouthiin. Hostelli on erikoinen afrikkalaisine sisustuksineen ja kirkkaine väreineen. Siellä on myös takkatuli ja ilmaiseksi kajakkien ja pyörien lainausta. Huomenna voisin kokeilla niitä, jos ei sada ihan hirveästi (mitä on luvattu). Sadetta ei olekaan näkynyt aikoihin. Taisi viimeksi kunnolla sataa, kun lähdettiin Christchurchista. Huoneessani on lisäkseni kolme tyttöä, joista ainakin kaksi aasialaisia ja yhdestä en tiedä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti