Lopulta pääsimme vesille ja katselemaan maisemia eri kulmasta komeassa Milfordissa. Tarinan mukaan sen loi jumala, joka aloitti "vuonojen" luomisen etelämpää ja päästessään Milfordiin hän oli jo mestari ja loi täydellisen paratiisin. Toinen jumala, manalasta, huomautti, että nyt ihmiset eivät haluaisi lähteä moisesta paratiisista ollenkaan vaan kaikki jäisivät sinne, niinpä hän sitten lisäsi sandflyt eli mäkärät. Ja näitä mäkäriä riitti tälläkin reissulla eikä siis ole ihme, että kukaan ei huvikseen hengaile veden lähistöllä pitkiä aikoja. Meloessamme näimme muutamia hylkeitä, yhden pienen nimi oli jokin Sam tai jotain sinnepäin. Näimme myös lintuja, mutta kaikki eväkkäät pysyttelivät poissa. Minä pidin perää ja Taru meloi edessä kaksikkokajakissamme. Seurueessamme oli muutama kajakki ja opas. Saimme kuulla välillä tarinoita ja faktoja soundeista.
Melonnan jälkeen kuskimme ajeli meidät takaisin Te Anauhun. Matkalla pysähdyimme The Chasmia katsomassa, joka oli jännä veden kuluttama kalliomuodostelma vesiputouksineen. Päivän Suomi-kysymys oli, mikä on Suomen korkein vuori. No, eihän meillä vuoria ole.
Illalla kävimme Syömässä Fish'n chips-paikassa rantakadulla. Olimme viimeiset asiakkaat ja saimme päättää ruokailumme paikan jo ollessa virallisesti kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti